Olen ollut eduskunnassa jo useamman vaalikauden. Niinpä vaalikampanjani ei perustu niinkään uusien "vaalilupausten" antamiseen, vaan eduskuntatyöni esittelyyn. Näillä sivuilla Sinulla on mahdollisuus tutustua viime vaalikauden eräisiin eduskuntapuheisiini ja lehtijuttuihin.
Ajankohtaisista asioista korostan seuraavaa:
Suomen valtiontalous on vahvasti alijäämäinen eli kulutamme enemmän kuin tienaamme. Vuoden 2011 tulo- ja menoarvion loppusumma on n. 51,2 miljardia euroa ja siitä velan osuus on n. 9 miljardia euroa. Näin ei voida jatkaa, sillä velat jäävät seuraavan sukupolven maksettavaksi. Siksi ensi vaalikaudelle ei poliitikkojen pidä luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Suomen talouden ja työllisyyden kannalta avainasemassa on talouskasvun vauhdittaminen. Sen vuoksi tulevien veroratkaisujen on tuettava talouskasvua. Kaikki taloudellinen hyvinvointi perustuu työntekoon ja yrittäjyyteen. Näin ollen työnteon ja yrittäjyyden verotusta ei tule kiristää, vaan verotuksen painopistettä on edelleen siirrettävä ympäristön saastuttamisen ja kuluttamisen suuntaan.
Talouskasvun ja taloudellisen hyvinvoinnin, mutta myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, kannalta on välttämätöntä, että työnteko on aina työkykyisille ihmisille kannattava ja kannustava vaihtoehto joutenoloon verrattuna. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sen, joka nousee aamukuudelta ja menee pienipalkkaiseen työhön, on tienattava enemmän kuin sen, joka ei nouse ja ei mene.
Jokainen syrjäytynyt nuori on tragedia hänelle itselleen ja lähimmäisilleen, mutta myös kallis menetys koko yhteiskunnalle. Sen vuoksi nuorille ei pitäisi maksaa vastikkeetonta sosiaalitukea kotiin, vaan heille tulisi aina tarjota ja heiltä edellyttää opintoja, työtä tai työtoimintaa.
Ei ole oikein, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat kantamaan vastuuta vaikeuksissa olevien euromaiden tukemisesta. Oikein tietysti olisi, että ne valtiot ja rahoituslaitokset, jotka ovat eläneet yli varojensa tai muuten asiansa sössineet sekä niiden riskejä ottaneet luotonantajat, vastaisivat kaikista taloudellisista seurauksista. Valitettavasti reaalimaailma on kuitenkin sellainen, että Suomi joutuu puhtaasti oman etunsa eli suomalaisten oman talouden ja työllisyyden varjelemiseksi osallistumaan näihin tukipaketteihin. Nykytilanteeseen on saatava muutos. Terveeseen ja vastuulliseen markkinatalouteen kuuluu se, että valtiot vastaavat itse virheistään ja se, että ne, jotka ottavat riskit ja saavat voitot, vastaavat myös tappioista.
Helsingin kerjäläisongelma kärjistyy jälleen kesää kohti mentäessä. Ainoa toimiva ratkaisu ongelmaan on kerjäämisen kieltäminen, sillä kun Suomessa ei saisi rauhassa kerjätä, ei kerjäläisillä olisi enää syytä saapua maahamme. Kielto ei tietystikään ratkaise varsinaista perusasiaa, joka on köyhyys ja syrjintä lähtömaissa, mutta ei sitä ratkaise kerjäämisen salliminenkaan. Miksi sitten kieltää? Suomesta on vuosikymmenien työllä onnistuttu tekemään sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi. Tällaisessa tilanteessa on järjetöntä, että toivotamme tänne tervetulleiksi kerjäläiset muista maista. Lisäksi kerjääminen on Suomessa ihmisarvoa alentava tapa hankkia elantonsa. Edelleen kerjäämiseen ja sen organisointiin liittyy erilaista rikollisuutta.