TORSTAINA 17. LOKAKUUTA 2013

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Me tänä päivänä lainsäädännöllä säädämme hyvin tarkkaan kauppojen aukioloajoista. Me sanomme eri päivät, me sanomme eri tunnit, ja sitten riippuu neliömäärästä, riippuu siitä, onko maalla vai kaupungissa, riippuu siitä, mitä myydään ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ja periaatteellisesti olen sitä mieltä, että meidän lainsäätäjien ei pitäisi ollenkaan puuttua tällaiseen asiaan. Emme me säädä myöskään, milloin esimerkiksi toimistot saavat olla auki tai valtion virastot tai tehtaat, vaan näiden aukioloajat, käyttöajat määräytyvät sopimuksissa, joita tehdään. Aivan samalla tavoin ajattelen, että kauppojen aukioloajat määräytyisivät sen mukaan, mitä yrittäjät yhtäältä, asiakkaat toisaalta ja työntekijät osaltaan ovat valmiita ja halukkaita sopimaan ja toimimaan. Jos ei asiakkaita tule, niin ei aukikaan pidetä. Jos taas asiakkaita olisi tullakseen, on hölmöä, että me lainsäätäjinä estämme kaupankäyntiä, jos yrittäjä ja työntekijät olisivat siihen valmiit.

Tänä päivänä puhutaan aika paljon normitalkoista, enemmän kunnallisella tasolla, mutta ennen kaikkea siis siitä, mitä turhia normeja on säädetty, turhia velvoitteita tai rajoituksia. Minun mielestäni kauppojen aukioloaikojen säänteleminen lainsäädännöllä on turhaa. Pitäköön yrittäjä auki silloin, kun haluaa, kun hänelle on tullakseen asiakkaita ja kun hän pystyy työntekijöidensä kanssa sopimaan korvauksista. Ruotsissa jo vuosikymmeniä sitten kauppojen aukioloajat on kokonaan vapautettu, enkä tiedä, että siitä olisi sen vuoksi mitään mullistusta syntynyt. (Timo Heinonen: Myönteisiä kokemuksia!)

 

TIISTAINA 10. MARRASKUUTA 2009

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Pieneen välihuutojen muodossa käytyyn keskusteluun ed. Kalliksen kanssa haluan ensin vastata, että en vaatinut eduskunnan täysistuntoja sunnuntaiksi mutta huomautin siitä tosiasiasta, jonka kaikki kansanedustajat tietävät, että hyvin monet kansanedustajat tänäkin päivänä pääosan sunnuntaipäivistä käyttävät ainakin osin työn tekemiseen.Täällä on, herra puhemies, usea puhuja tarkastellut tätä asiaa siitä näkökulmasta, että kauppojen sunnuntaiaukioloa ei tarvita. Ed. Kallis edellisessä puheenvuorossa kysyi suoraan, kenen on pakko käydä kaupassa sunnuntaisin.Herra puhemies! Minun näkökulmani on aivan päinvastainen tai ainakin aivan toinen. Minä en puhu siitä, tarvitaanko sunnuntaiaukioloa, minä en puhu siitä, että jonkun olisi pakko käydä sunnuntaisin kaupassa. Minä puhun siitä, onko lainsäätäjän asia päättää, milloin kuluttaja saa käydä kaupassa, onko lainsäätäjän asia päättää, milloin kauppias saa käydä omassa kaupassaan kauppaa, onko lainsäätäjän asia päättää siitä, milloin työntekijät saavat tehdä työtä. Onko lainsäätäjän asia päättää, että on eri säännöt kaupankäynnille sen mukaan, onko kauppa maalla vai kaupungissa, sen mukaan, onko kaupassa myytävänä autoja vai televisioita, sen mukaan, onko kaupassa myytävänä ruuan ohella myös bensiiniä, sen mukaan, onko kauppa maan alla vai maan päällä, sen mukaan, onko kaupassa alle 400 neliötä vai yli 400 neliötä jne. jne.? Minun mielestäni näistä asioista päättäminen ei ole lainsäätäjän asia. Minusta kuluttajat, kauppiaat ja työntekijät päättäkööt itse, milloin kaupat ovat auki ja milloin ne ovat kiinni.Ed. Kallis sanoi, että tämä on hänelle ideologinen kysymys. Tämä on myös minulle ideologinen kysymys. Tältä osin meillä on kuitenkin erilainen ideologia. Minun mielestäni on, kuten sanoin, kuluttajien, kauppiaiden ja työntekijöiden asia päättää siitä, milloin kaupat ovat auki ja milloin ne ovat kiinni. Jos itse saisin päättää yksin, niin kumoaisin koko liikeaikalain. En väitä, että se järjestelmä olisi selkeämpi kuin nykyinen järjestelmä, mutta silloin kaupan aukioloajat määräytyisivät viime kädessä kuluttajien, työntekijöiden ja kauppiaiden omien lähtökohtien perusteella.

Katselin viime torstaina A-talk-ohjelmaa tästä aiheesta, ja siellä sosialidemokraattien edustaja Miapetra Kumpula-Natri sanoi, että hänen mielestään perheiden, lapsiperheiden, ei tulisi sunnuntaina mennä kauppakeskukseen vaan heidän tulisi mieluummin mennä esimerkiksi taidenäyttelyyn. Minunkin mielestäni on hyvä, jos lapsiperheet sunnuntaisin käyvät taidenäyttelyissä, konserteissa, kirpputoreilla ja muuallakin, mutta jos lapsiperhe oman mukavuutensa vuoksi katsoo, että sunnuntaina on aikaa ja sopiva sauma käydä ostamassa lapsille vaikkapa uusia vaatteita, niin minun mielestäni tällä lapsiperheellä on siihen täysi oikeus ilman, että me tässä suhteessa sanomme, mikä on tälle lapsiperheelle oikeanlaista elämää ja mikä on vääränlaista elämää, ilman, että täti sosialidemokraatti tulee sanomaan, että nyt ei ole oikea aika mennä kauppaan ostamaan lapsille vaatteita.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että olisin minäkin mielelläni nähnyt, että ministeri Sinnemäki, jolle tämä asia hallituksessa kuuluu, olisi voinut ainakin osan aikaa olla tässä keskustelussa mukana.

 

TIISTAINA 9. KESÄKUUTA 2009

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Meillä on voimassa liikeaikalaki, ja jos hallituksen esitys hyväksytään, meillä tulee voimaan liikeaikalaki, jolla hyvin monella ja käytännössä sekavalla tavalla säätelemme kauppojen aukioloaikoja. Säätelyn perusteena on tietysti se, minkä kokoisia kaupat ovat, edelleen se, myydäänkö siellä päivittäistavaraa vai myydäänkö muuta tavaraa, edelleen se, että jos myydään muuta tavaraa, niin mitä tavaraa, edelleen se, onko kauppa maalla vai kaupungissa, onko se maan alla vai maan päällä, (Ed. Arhinmäki: Ei sentään taivaassa!) leikataanko siellä tukkaa – ei nyt kaupassa, mutta siis parturiliikkeessä – vai mitataanko siellä ehkä miehen mittoja puvun hankintaa varten. Minun mielestäni tällaisessa sääntelyssä ei ole juurikaan mieltä.

Täällä on oltu monessa puheenvuorossa hyvin tyytymättömiä hallituksen esitykseen, ja, herra puhemies, myös minä olen tyytymätön hallituksen esitykseen. Minun mielestäni, ja tämä on henkilökohtainen kantani, liikeaikalaki tulisi kumota kokonaan. Ei tarvita lainsäädäntöä, jolla näillä edellä mainituilla perusteilla tai muilla perusteilla säädetään, milloin kaupat saavat olla auki, milloin yrittäjä saa myydä tavaraa, milloin kuluttaja saa käydä tavaraa ostamassa ja milloin kaupan alan työntekijät saavat tehdä töitä. Emme me säätele vastaavalla tavalla myöskään esimerkiksi tehtaiden tai konttoreiden aukioloaikoja. – Jatkan pöntöstä.

Puhuja(korokkeelta): :  Herra puhemies! Vielä aivan lyhyesti: Mikäli näkemykseni mukaisesti vapautettaisiin kokonaan kauppojen aukioloaikasääntely eli kumottaisiin liikeaikalaki, niin sen jälkeen kuluttajat, asiakkaat, joita varten kai kaupat ovat olemassa, päättäisivät aukioloajoista. Käytännössä päättäisivät, koska eihän kauppias, yrittäjä, pidä kauppaansa auki, jos ei tuotteille ole kysyntää. Eli oma ajatukseni on se, että kauppojen aukioloajat muodostuisivat sen perusteella, milloin yrittäjä, milloin yritys katsoo aiheelliseksi pitää kaupat auki. Tämä tietysti perustuisi siihen, milloin on kysyntää ja milloin on kysyntää niin paljon, että kauppojen aukioloaika silloin kannattaa, johon kannattavuuteen tietysti vaikuttaa se, millä hinnalla kaupan työntekijät ovat valmiita työtä noina aikoina tekemään. Minun mielestäni tällainen järjestely, että kauppiaat, kuluttajat ja työntekijät käytännössä päättävät ja eletään tilanteen ja tarpeen mukaan, olisi kaikkein järkevin ja tarkoituksenmukaisin.

Haluan, herra puhemies, vielä lopuksi sanoa, että en väitä, että tämä selkeyttäisi aukioloaikoja. Päinvastoin, tultaisiin näkemään erilaista eriytymistä aukioloajoissa. Mutta mielestäni tällainen järjestely olisi tarkoituksenmukainen ja eduskunnan, meidän lainsäätäjien, ei minun mielestäni siis pitäisi tällaiseen asiaan lainsäädännöllä lainkaan puuttua.