Puhemies Ben Zyskowiczin puhe valtiopäivien avajaisissa 28.4.2011

Arvoisa tasavallan presidentti
Ärade republikens president
Kiitän Teitä arvokkaista sanoistanne, joilla avasitte vuoden 2011 valtiopäivät.

“Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Tämä perustuslakimme 2 §:n juhlava säännös, joka sisältyi sellaisenaan jo vuoden 1919 hallitusmuotoon, tekee eduskunnasta valtiollisen järjestyksemme keskeisimmän valtioelimen. Tämä ilmenee myös siten, että valtiosäännössämme ns. kompetenssikompetenssi eli oikeus viime kädessä päättää eri valtioelinten keskinäisistä toimivaltasuhteista, kuuluu eduskunnalle. Eduskunta onkin yhteistyössä kulloisenkin tasavallan presidentin ja hallituksen kanssa käyttänyt tätä oikeuttaan taajaan viimeisten vuosikymmenten aikana.

Vuoden 1919 hallitusmuoto oli lähes muuttumattomana voimassa noin 70 vuotta, vaikka valtiokäytäntö vaihteli hyvin huomattavastikin tuona aikana. Nyt taas on eletty vajaat 30 vuotta lähes jatkuvien perustuslakiuudistusten aikaa. Niinpä tämänkin eduskunnan hyväksyttäväksi tulee edellisillä valtiopäivillä lepäämään hyväksytty valtiosääntöuudistus. Perustuslain uudistusten pitkää linjaa noudattaen tämäkin uudistus korostaa eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen roolia. Toisaalta kansan suorilla vaaleilla valitsema tasavallan presidentti säilyy jatkossakin keskeisenä valtiollisena toimijana ja päätöksentekijänä. Tämä koskee erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Viime vuosien ja vuosikymmenten perustuslakiuudistuksille on ollut omat luonnolliset ja hyvät syynsä. Silti totean omasta puolestani, että nyt on pysähtymisen ja pidemmän tauon paikka. Perustuslaki edustakoon pysyvyyttä, kun taas valtiokäytäntö mukautukoon ja sopeutukoon erilaisiin eteen tuleviin käytännön tilanteisiin ja ongelmiin.

Det har visserligen funnits naturliga och goda skäl till de många grundlagsreformerna de senaste åren och decennierna. Ändå vill jag framhålla att det nu är dags att stanna upp och ta en längre paus. Det är viktigt att grundlagen står för stabilitet, medan statspraxis gott och väl kan rätta sig efter de situationer och praktiska problem som uppstår på vägen.

 

Arvoisa tasavallan presidentti,

hyvät kansanedustajat

Suomen kansan edustaminen valtiopäivillä on suuri kunnia. Minäkin haluan onnitella jokaista kansanedustajaa hyvästä henkilökohtaisesta vaalituloksesta ja kansalaisten osoittamasta luottamuksesta.

Kansan edustaminen on samalla hyvin velvoittavaa ja vaativaa. Kansalaiset odottavat perustellusti, että me kansanedustajat puolue- ja näkemyseroista huolimatta toimimme omista aatteellisista lähtökohdistamme käsin yhdessä Isänmaan ja Suomen kansan parhaaksi. Kansalaiset odottavat meiltä ja uudelta hallitukselta myös sitä, että aikalailla repivän vaalitaistelun jälkeen toimimme kansallisen eheyden, eri kansalaisryhmien välisen sovinnollisuuden ja koko Suomen huomioonottamisen puolesta. Tämä edellyttää toimimista sen hyväksi, että kaikki suomalaiset, varsinkin vähäosaisimmat meistä, kokisivat olevansa samassa veneessä ja tulevansa oikein ja oikeudenmukaisesti kohdelluiksi.

Kuten julkisesta keskustelusta on nähty ja vaalikentillä omakohtaisesti koettu, kansalaiset asettavat vaatimuksia myös meidän kansanedustajien omille toimintatavoillemme. Me päätämme yhteisten varojen käytöstä ja myös käytämme niitä itse. Ei ole mielestäni liioiteltua sanoa, että kansalaiset odottavat meiltä jokaiselta edustajantoimessamme ja muutoinkin jonkinasteista nuhteettomuutta.

 

Arvoisa tasavallan presidentti

Kiinnititte puheessanne huomiota maassamme vallitsevan eriarvoisuuden kasvuun. Olette toimikaudellanne johdonmukaisesti korostanut tätä tärkeätä aihepiiriä. Esittämäänne huoleen on valitettavasti helppo yhtyä. Vaikka Suomi on maailman paras maa, on maassamme paljon taloudellista ja sosiaalista hätää. Lisäksi aivan liian moni kärsii masennuksesta, yksinäisyydestä ja muunlaisesta henkisestä pahoinvoinnista.

Eduskunnan onkin tehtävä kaikki voitavansa talouden vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ja siten köyhyyden ja syrjäytymisen – erityisesti nuorten syrjäytymisen – torjumiseksi. Yhteiskunta ja lainsäätäjä eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia. Tarvitsemme maassamme enemmän aitoa yhteisöllisyyttä. Enemmän sitä, että ihmiset välittävät lähimmäisistään ja yleensäkin toinen toisistaan. Kuten monesti on todettu, lähin omainen ei saisi olla viranomainen. Edellä sanomallani en luonnollisestikaan tarkoita, etteikö lainsäätäjän ja yleensäkin julkisen vallan tulisi kantaa oma täysin keskeinen vastuunsa kansalaisten eriarvoisuuden vähentämisestä. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien perheiden ja ihmisten tehokkaassa auttamisessa uskon itse ennen kaikkea riittäviin ja hyvin toimiviin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Riksdagen måste således göra allt som står i dess makt för att stärka ekonomin och förbättra sysselsättningen och därmed också för att bekämpa fattigdom och social utslagning – inte minst utslagning av unga. Men varken samhället eller lagstiftarna är allsmäktiga. Finland behöver mer av genuin gemenskap – fler människor som bryr sig om sina nära och kära och överlag om varandra. Som det så många gånger har sagts: myndigheterna ska inte vara de som står oss närmast. Med detta avser jag självfallet inte att lagstiftaren och i vidare bemärkelse det allmänna ska befrias från sitt självklara ansvar för att minska ojämlikheten mellan medborgarna i vårt land. När det gäller de allra mest utsatta familjerna och möjligheterna att faktiskt hjälpa människor tror jag själv framför allt på att satsa på fullgod och välfungerande offentlig social- och hälsovård.

 

Arvoisa tasavallan presidentti

Viittasitte puheessanne tasa-arvoon yhtenä suomalaisen yhteiskunnan vanhana vahvuutena. Olen kanssanne samaa mieltä. Kiinnitän tähän liittyen huomiota erääseen suomalaisen tulokehityksen näkyvään yksityiskohtaan, joka on tuntuvasti loukannut kansalaisten oikeudentuntoa. Aiemmin Suomi oli kohtuuden yhteiskunta myös suurten yritysten korkeimpien johtajien tulojen ja tulokehityksen osalta. Olisin suonut tämän kohtuuden jatkuvan. Mutta kun ei. Suurten yritysten johtajien tulot, erorahat ja eläkkeet ovat kohonneet aivan omiin, suomalaiselle yhteiskunnalle aiemmin vieraisiin sfääreihin. Näiden miesten, yleensä kyse on juuri miehistä, pelkkä peruspalkka on jo järjestään reilusti – yleensä moninkertaisesti – suurempi kuin esimerkiksi Suomen pääministerin palkka. Sen lisäksi he vaativat itselleen ja käytännössä päättävät toinen toisilleen sellaisia optioita, osakepalkkioita ja muita niin sanottuja kannustimia, joilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Amerikasta omaksutuilla opeilla perustellaan, että suurikaan palkka tavanomaisilla bonuksilla ei riitä kannustamaan täysimääräisesti työntekoon tai sitouttamaan vahvasti omaan työhönsä.

Kaiken kaikkiaan uskon, että perinteinen suomalainen kohtuuden yhteiskunta on kaikkien suomalaisten – myös kaikkein suurituloisimpien – yhteinen etu.

 

Arvoisa tasavallan presidentti

Sanoitte, että eduskunnan on jo hyvin nopeasti tartuttava tositoimiin ja Suomen on pystyttävä hoitamaan vaalien keskeyttämät asiat kansainvälisillä kentillä. Yksi uuden eduskunnan ensimmäisiä todella merkittäviä asioita onkin osallistuminen Suomen kannan muodostamiseen Portugalille myönnettäviin lainatakauksiin. Suomi on hoitanut valtiontaloutensa huomattavasti paremmin kuin monet muut maat Euroopassa. Samoin pankkisektorimme on hyvässä kunnossa ja välittömät saamisemme Euroopan kolmesta kriisimaasta ovat suhteellisen vähäiset. Niinpä kansalaiset kysyvät, miksi Suomen ja suomalaisten veronmaksajien pitää ottaa lainojen ja takausten muodossa osavastuuta talousasiansa huonosti hoitaneiden Euroopan maiden, kuten Kreikan, Irlannin ja Portugalin, talousongelmista. Kysymys on aiheellinen. Rahoitusjärjestelyihin meitä eivät nimittäin velvoita sen enempää Euroopan unionin kuin Euroopan rahaliitonkaan säännöt.

Onko sitten kyse euromaiden keskinäisestä solidaarisuudesta tai jostain vanhasta kiitollisuudenvelasta? Siitäkään ei ole kysymys. Kyse on siitä, miten tässä tilanteessa nähdään Suomen oma etu. Siitä, mikä on paras ratkaisu Suomen talouden kehitykselle, työllisyyden kehitykselle ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kehitykselle. Kyse on myös Suomen roolista kansainvälisenä toimijana.

Jos arvioidaan, että Portugalin joutuminen hallitsemattomasti maksukyvyttömyyden tilaan uhkaa lähinnä finanssimarkkinoiden epäluottamuksen kautta ratkaisevalla tavalla koko Euroopan ja siten myös Suomen talouden vakautta ja myönteistä kehitystä, on oma kansallinen etumme olla mukana tämän kehityskulun torjumisessa. Jos taas arvioidaan, että tällaista tartuntavaikutusta ei olisi, tai jos uskotaan, että nykymekanismit eivät kuitenkaan toimi tarkoitetulla tavalla, päädytään luonnollisesti toisenlaisiin johtopäätöksiin.

Entä sitten näitä maita ja niiden ongelmapankkeja luotottaneiden pankkien ja sijoittajien vastuu? Terveeseen markkinatalouteen, jota kannatan, kuuluu se, että voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. Siihen ei sen sijaan kuulu se, että voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot menevät veronmaksajien piikkiin. Näin ollen on itsestään selvää, että vastuu jättimäisistäkin luottotappioista kuuluisi pankeille ja sijoittajille. En tunne ketään, joka olisi tästä asiasta periaatteessa eri mieltä. Kyse on kuitenkin siitä, onko mahdollista toteuttaa tämä vastuu nykytilanteessa siten, että samalla suojellaan Euroopan ja Suomen talouden vakautta. Olennaisinta Suomen kannalta on päätyä nyt ratkaisuun, joka turvaa Suomen talouden myönteisen kehityksen tässä herkässä eurooppalaisessa tilanteessa.

 

Arvoisa tasavallan presidentti

Yhteistyö kahden valtioelimen, eduskunnan ja tasavallan presidentin, välillä on Teidän toimikaudellanne sujunut hyvin ja keskinäisen arvonannon merkeissä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä tulee olemaan asianlaita myös nyt työnsä aloittavan uuden eduskunnan aikana.

Samarbetet mellan våra två statsorgan, riksdagen och republikens president, har förlöpt väl under Er mandatperiod och karakteriserats av respekt för varandra. Jag är fullkomligt övertygad om att detta också kommer att bestå under den nya riksdag som nu tar över.

Samtidigt som jag på riksdagens vägnar vill tacka Er för era ord, ber jag att få framföra riksdagens hälsning och försäkran om högaktning.

Samalla kun eduskunnan puolesta kiitän Teitä lausumistanne sanoista, pyydän saada esittää Teille eduskunnan tervehdyksen ja kunnioituksen vakuutuksen.