TIISTAINA 11. MAALISKUUTA 2014

Veteraanien auttaminen vaati erillislain

Ben Zyskowicz /kok: Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus siis esittää Kansaneläkelaitokselle oikeutta luovuttaa tieto rintamalisää saavista henkilöistä heidän kotikunnalleen. Tarkoitus on parantaa sekä kunnan mahdollisuuksia järjestää rintamaveteraanien kuntoutusta että veteraanien mahdollisuuksia saada tietoa kuntoutuksesta ja muista palveluista. Edelleen hallituksen tiedotteessa asiasta todetaan, että erityisesti suurissa kunnissa palveluihin oikeutettujen rintamaveteraanien löytäminen on osoittautunut vaikeaksi, koska salassapitosäännökset estävät tällä hetkellä Kelaa luovuttamasta kunnille tietoa kunnan alueella asuvista veteraaneista.Herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ministeri Risikkoa ja kaikkia muita tätä asiaa edistäneitä siitä, että olemme saaneet tänne lainmuutoksen, jolla pyritään varmistamaan se, että maamme kunniakansalaiset eli rintamaveteraanit saavat kaiken sen mahdollisen avun ja tuen, mikä heille kuuluukin.Tämä esitys kuitenkin herättää mielessäni kaksi kysymystä, joista yksi on eräs yksityiskohta ja toinen on yleisempi.Ensimmäinen kysymys liittyy siihen, että edelleen laissa estettäisiin kuntaa luovuttamasta näitä tietoja eteenpäin tai käyttämästä niitä muuhun tarkoitukseen kuin kuntoutukseen ja sitä tukevien muiden avopalvelujen järjestämiseen. Ensimmäinen kysymys kumpuaa siitä, että olen törmännyt eri puolilla maata yhdistyksiin, siis veteraaniyhdistyksiin, jotka haluaisivat tehdä työtä veteraanien hyväksi, mutta heillä ei ole tietoa kaikista kunnassa asuvista veteraaneista, jotka saattaisivat olla avun ja tuen tarpeessa. Eli, ministeri Risikko, ensimmäinen kysymykseni on se, että eikö voitaisi ajatella, että kunta saisi luovuttaa näitä tietoja sellaisille yhdistyksille, jotka toimivat näiden veteraanien hyväksi. Tähän varmasti liittyy erilaisia kysymyksiä, mutta eikö tämä kuitenkin voisi olla se pääsääntö, sikäli kuin tälle on, kuten olen ymmärtänyt, edelleen tarvetta? Toinen kysymys on jo paljon yleisempi, ja sen voi esittää esimerkiksi näin: Miten on mahdollista, että meillä Suomessa lainsäädäntö on niin pöllöä, että Kansaneläkelaitos ei saa nyt puheena olevia tietoja luovuttaa kuntien sosiaaliviranomaisille, jotka nekin, aivan kuten Kansaneläkelaitoksen viranomaiset, ovat vaitiolovelvollisia? Miten meillä voi olla tällainen laki? Kun olen ollut täällä näin kauan, uskon, että olen ollut itse varmasti tätä lainsäädäntöä säätämässä. Mutta kysymys kuuluu: miten meillä valmistellaan lainsäädäntöä ja säädetään lainsäädäntöä, joka siis johtaa siihen, että vaitiolovelvollinen virkailija Kansaneläkelaitoksessa ei saa vaitiolovelvolliselle virkailijalle kunnassa antaa tietoa, jota tämä kunta ja kunnan sosiaalitoimi tarvitsisi, jotta veteraanien oikeudet toteutuisivat siten kuin on tarkoitettu? Meillä vaaditaan lainsäädäntöä, jota me nyt juuri olemme käsittelemässä, jotta Kansaneläkelaitos saa antaa vaitiolovelvolliselle kunnan sosiaalivirkailijalle sellaista tietoa, jota hän tarvitsee työssään voidakseen auttaa veteraaneja saavuttamaan ne oikeudet ja avut, jotka heille kuuluvat. Minun mielestäni tämä on aivan järjetöntä. (Jyrki Yrttiaho: Ehdottomasti!) Miten meidän lainsäädäntö on tällaista? Tässä viitataan siis salassapitosäädöksiin, joiden taustalla on tietosuoja, siis näiden ihmisten, asiakkaiden, tietosuoja.

Tähän samaan tietosuojaan ja salassapitovelvollisuuteen olemme törmänneet, kuten edustaja Myllykoski mielestäni myös viittasi, esimerkiksi silloin, kun on ollut kyse hyvin traagisista lastensuojelutilanteista, joissa on todettu, että joko lainsäädäntö on suorastaan estänyt tiedonkulkua tai asianomaiset virkamiehet ovat varmuuden vuoksi, kun nämä tietosuojasäädökset ovat niin tiukkoja, joka tapauksessa omassa työssään tulkinneet näitä tietosuojasäädöksiä hyvin tiukasti. Milloin tästä tietosuojasta on tullut tärkeämpi asia kuin esimerkiksi omien lastemme, vaikeuksissa olevien lasten auttamisesta tai veteraanien auttamisesta? Milloin tästä tietosuojasta on tullut sellainen pyhä asia, että vaitiolovelvolliset viranomaiset eivät keskenään saa vaihtaa tietoa, jota tämän avun tarpeessa olevan ihmisen palveleminen asianmukaisella tavalla edellyttää? Olen itse joskus käyttänyt täällä ilmaisua “tietosuojatalebanit”, mutta kun pohdin, mihin tilanteeseen on jouduttu näiden tietosuojasäädösten vuoksi, niin kyllä mielestäni tuo termi saattaa olla ihan perusteltu, että jotkut tietosuojatalebanit, joiden mielestä tietosuoja on kaiken muun ylikäyvä, tärkeä oikeus, ovat olleet näitä lakeja valmistelemassa.

Haluan tuoda tähän liittyen tietosuojan ongelmista konkreettisen esimerkin, joka on riidanalaisempi, myönnän, kuin tämä nyt esillä oleva asia, josta varmasti olemme kaikki yhtä mieltä, mutta joka myös kertoo siitä, miten näitä asioita arvotetaan.

Helsingin kaupunki maksaa virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki. Miksi? Miten se on mahdollista, koska meillähän on olemassa oleva lainsäädäntö, että jos EU-kansalainen toistuvasti turvautuu Suomessa toimeentulotukeen, hän menettää oikeutensa olla Suomessa, hän joutuu palaamaan omaan kotimaahansa ja siellä turvautumaan oman kotimaansa sosiaaliturvajärjestelmään tarvittaessa? Miten on mahdollista, että jatkuvasti, joka päivä, esimerkiksi Helsingissä maksetaan toimeentulotukea sellaisille virolaisille, joilla ei olisi oikeutta olla Suomessa nostamassa toimeentulotukea? No, se on mahdollista siten, että nykyisen lainsäädännön mukaan se toimeentulotuen antava sosiaalityöntekijä tai sosiaalivirasto, joka näkee tämän tilanteen, ei ole oikeutettu kertomaan maahanmuuttoviranomaisille, että tässä meillä on tapaus, jossa henkilö turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen. Tässäkin tilanteessa tämän ulkomaalaisen, esimerkiksi virolaisen, oikeutta saada sellaista tukea, johon hänellä itse asiassa ei olisi oikeutta, pidetään tärkeämpänä oikeutena ja hänen tietosuojaansa niin sanotusti pidetään tärkeämpänä asiana kuin sitä, että sosiaalivirkailija saisi maahanmuuttoviranomaiselle kertoa tällaisesta henkilöstä, jotta maahanmuuttoviranomaiset voivat ryhtyä niihin toimiin, jotka taas heille kuuluvat. Tiedän, ministeri Risikko, että tämä asia kuuluu peruspalveluministeri Huovisen tontille, mutta toivon, että voisitte siellä ministeriössä yhdessä tästä asiasta vähän keskustella ja saada myös tässä asiassa edistystä aikaiseksi.

Mutta lopuksi, rouva ministeri, siis kaksi kysymystä: ensimmäinen, täsmällisempi, liittyen tähän kunnan mahdollisuuteen luovuttaa näitä veteraanitietoja edelleen sellaisten järjestöjen käyttöön, jotka haluavat näiden veteraanien hyväksi toimia, ja toinen kysymys, rouva ministeri, yleisempi kysymys siitä, miten meillä voi olla näin pöllö tietosuojalainsäädäntö, joka estää vaitiolovelvollisia viranomaisia antamasta toisille vaitiolovelvollisille viranomaisille sellaista tietoa, jota nämä viranomaiset tarvitsisivat voidakseen, kuten tässä tapauksessa, auttaa veteraaneja saamaan ne edut ja palvelut, jotka heille kuuluvat.

 

PERJANTAINA 11. LOKAKUUTA 2013

Ben Zyskowicz /kok: Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Olen tämänkaltaisten asioiden yhteydessä usein kiinnittänyt täällä huomiota tietosuojanäkökohtiin ja ennen kaikkea siihen, että minusta tuntuu, että eräänlaiset tietosuojatalebanit eli äärimmäisyysajattelijat ovat saaneet liikaa valtaa siihen, mitä tietosuojasta säädetään. Tarkoitan tällä sitä, että tuntuu usein siltä, että tietosuoja on tärkeämpi asia kuin se, että pystyisimme auttamaan lapsiamme ja nuoriamme oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niinpä tässäkin hallituksen esityksessä sivulla 6, Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys, korostetaan: “Perustuslakivaliokunta on useissa ratkaisuissaan pitänyt tällaisen sääntelyn yhteydessä asianmukaisena, että viranomaisen tiedonsaantioikeus ulotetaan vain sen tehtävien hoidon kannalta välttämättömiin tietoihin.” Siis välttämättömiin, ei esimerkiksi tarpeellisiin.

Kun oli kerran esitys, jossa siviilipuolen lääkärit voisivat armeijapuolen lääkäreille, molemmat vaitiolovelvollisia, antaa tietoja, jotka ovat tarpeen tämän varusmiehen palveluksen järjestämiseksi, niin perustuslakivaliokunta katsoi, että se on vastoin perustuslakia ja siinä olisi pitänyt lukea “välttämättömiä”.

Mihin tällainen tiukka tietosuoja ja sen erittäin tiukka tulkinta käytännössä johtaa? Me olemme puhuneet kouluissa tapahtuvista asioista, me olemme puhuneet perheissä tapahtuvista asioista, joissa tieto ei kulje viranomaiselta toiselle. Meillä on muistissa traaginen Eerika-tytön tapaus, jossa saattaa olla, että lainsäädäntö ei suoranaisesti ollut esteenä, mutta jossa tiukat tietosuojatulkinnat ovat tehneet eri viranomaiset varovaisiksi antamaan tietoa toisille viranomaisille, vaikka nämä toiset viranomaiset sitä tietoa tarvitsisivat ja vaikka nämä toiset viranomaiset olisivat vaitiolovelvollisia.

No, mitä tänä päivänä? Eilen Oulussa puukotettiin neljää nuorta ihmistä. Tieto uhkailusta oli poliisilla. Poliisi ei voinut tietosuojan vuoksi ilmeisesti antaa sille edelliselle koululle tietoa, että siellä koulun käytävillä kävelee nuori mies, joka on uhannut tappaa kaikki koulun oppilaat. Ja poliisi ei antanut eivätkä lastensuojeluviranomaiset antaneet – ja taas ilmeisesti tietosuojan vuoksi – tälle uudelle koululle tietoa, että siellä kävelee käytävillä kaveri, joka on uhannut tappaa kaikki oppilaat. Tätä tietoa ei ollut koulussa, ei koulun rehtorilla, ei koulun terveydenhoitoviranomaisilla. En minä tiedä, olisiko tämä tieto voinut estää tämän tapahtuman, mutta siitä olen vakuuttunut, että tämän tiedon olisi pitänyt olla koulun rehtorilla ja koulun terveydenhoidon ihmisillä, jotka tietysti ovat omalta osaltaan vaitiolovelvollisia näiden asioiden suhteen.

Eli, herra puhemies, kiinnitän taas kerran huomiota siihen, että asetetaan lapsemme ja nuoremme tärkeämmäksi asiaksi kuin tietosuoja.

 

KESKIVIIKKONA 11. JOULUKUUTA 2013

Miksi virolaisille laittomasti toimeentulotukea

Ben Zyskowicz /kok: Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kuten valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Mattila äsken selosti, tämän asian yhteydessä hallintovaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä liittyy ongelmia tilanteisiin, joissa ulkomaalaiset turvautuvat toistuvasti toimeentulotukeen.Valiokunta kirjoittaa mietinnössään näin: “Sosiaali- ja terveysministeriön 20.5.2010 asettama työryhmä selvitti toimeentulotukilain tarkoittaman toimeentulotuen ulkomaalaisille myöntämisen perusteita sekä sitä, miten myöntämiseen liittyviä käytäntöjä ja ohjeistusta voitaisiin selkeyttää. Työryhmä esitti 20.6.2011 luovuttamassaan raportissa muun muassa, että toimeentulotukilakiin lisättäisiin säännös, jonka nojalla toimeentulotukea myöntävä viranomainen voisi antaa poliisille tai Maahanmuuttovirastolle tiedon toistuvasta toimeentulotuen myöntämisestä ulkomaalaislain 158 a §:ssä mainittujen rekisteröitymisen edellytyksenä olevien toimeentuloa koskevien seikkojen selvittämiseksi tai 39 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan edellytysten tarkistamiseksi.” Ja valiokunta päätyy vielä kirjoittamaan näin: “Hallintovaliokunta pitää lainsäädännön kehittämistä tarpeellisena ja kiirehtii asiassa jatkotoimenpiteitä.” Haluan kiittää hallintovaliokuntaa siitä, että tässä yhteydessä tähän asiaan on kiinnitetty huomiota ja kiirehditty jatkotoimenpiteitä. Tietysti tämä hallintovaliokunnan kanta olisi voinut olla vielä terävämpikin, mutta hyvä näin.Jos suomeksi yritän sanoa saman, mikä edellä hallintovaliokunnan tekstissä on hienosti kirjoitettu, niin kyse on siis siitä, että Suomessa oleva ulkomaalainen ei saa turvautua toistuvasti toimeentulotukeen. Jos hän näin menettelee, hän menettää oikeutensa olla Suomessa. Tämä koskee EU-kansalaisia, ja se koskee myös muita ulkomaalaisia, mutta se ei luonnollisestikaan koske niitä, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitäärisin perustein.Kun sitten sosiaaliviranomainen, virkailija, huomaa, että joku ulkomaalainen, sanotaan nyt vaikka virolainen, joka on tullut Suomeen töihin mutta menettänyt työpaikkansa, turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen, niin tämä sosiaalivirkailija ei saa kertoa sitä oleskelulupaviranomaisille. Siis vaikka hän työssään päivittäin huomaisi, että ulkomaalaiset toistuvasti turvautuvat toimeentulotukeen, niin hän ei saa kertoa sitä edelleen niille viranomaisille, joille kuuluisi asianomaisten ja asianmukaisten johtopäätösten tekeminen oleskeluluvasta Suomessa.Mitä tässä oikein suojataan, kun kielletään tätä sosiaalivirkailijaa toimimasta? Onko ulkomaalaisen oikeus olla eräällä tavoin lainvastaisesti maassa todellakin tärkeämpi kuin sosiaalivirkailijan oikeus ilmoittaa havaitsemastaan lainvastaisesta tilanteesta? Tämä on täysin käsittämätöntä, että sosiaalivirkailija ei tällaisessa tilanteessa saa viedä tietoa eteenpäin, jotta ulkomaalaislaki voisi toteutua.Mitä tästä on seurannut, nykylainsäädännöstä? Siitä on seurannut esimerkiksi Helsingissä se, että jatkuvasti maksetaan ulkomaalaisille toistuvasti toimeentulotukea, ja siitä on seurannut se, että Helsingin kaupunki maksaa virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki.Miksi me emme korjaa tätä asiaa? Mietintö STM:n työryhmän puolelta jätettiin jo kesäkuussa 2011. Mietintö oli lähes yksimielinen, yksi ainoa henkilö oli eri mieltä. Miksi me emme tätä korjaa? Haluammeko todella olla tällaisia hyväntahtoisia hölmöjä, joiden hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi ja jotka emme muuta lainsäädäntöä siten, että tällainen väärinkäyttö voitaisiin ehkäistä?

Pitää, herra puhemies, sanoa, että en ole enää oikein pitkään aikaan ymmärtänyt näitä meidän tietosuojasäännöksiä. Vaikka myönnän, että nyt sekoitan varmasti omenien ja melonien pipot, vai miten tämä nyt menikään, niin murhamiehillä ja rikollisilla on kyllä oikeus saada tietää, ketkä vanginvartijat tai poliisit ovat vankirekisteristä katsoneet heidän tietojaan – ja sen seurauksena meillä on nyt satoja oikeusjuttuja ja muita nostettu, siis täydellistä järjettömyyttä – mutta sosiaalivirkailijalla ei ole oikeutta, kun hän näkee lainvastaisen tilanteen, kertoa tästä eteenpäin toisille viranomaisille, joiden velvollisuuksiin kuuluisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Herra puhemies! Kun nyt eduskuntakin on tämän asian mietinnössään todennut sen lisäksi, että tästä on lukuisia kertoja täällä salissa puhuttu, niin vetoan todellakin ministeri Huoviseen, että hän ryhtyisi toimiin ja tämä täysin ilmeinen epäkohta, joka johtaa veronmaksajien rahojen haaskaamiseen, saataisiin korjattua.