Aukioloajat vapaiksi
20/02/2015

Johtajapalkkiot lähteneet lapasesta

KESKIVIIKKONA 20. MARRASKUUTA 2013

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Puhun palkitsemisesta ja puhun muistakin kuin valtionyhtiöistä, koska valtionyhtiöiden palkitseminen ei tapahdu tyhjiössä vaan yleinen kehitys tietysti on otettava huomioon. Puhun tästä myös sen takia, että tämä minun mielestäni vaikuttaa kansakunnan eheyteen, siihen, koemmeko kaikki olevamme samassa veneessä.Pääministeri Sorsa sanoi 80-luvulla sarkastisesti, että valtionyhtiön johtaminen kannattaa paremmin kuin valtion johtaminen. Silloin pääministerin palkka oli euroissa noin 150 000 vuodessa, ja näissä suurissa valtionyhtiöissä silloin – esimerkiksi Finnair, Neste, Rautaruukki, Valmet – pääjohtajan palkka oli ehkä semmoinen parisataatuhatta euroa vuodessa. Mikä tilanne on tänään? Pääministerin palkka on kehittynyt suunnilleen muun kansakunnan mukana, mutta nämä yhtiöt ovat ampuneet täysin omaan avaruuteensa. Neste Oilin pääjohtaja tienaa noin 460 prosenttia pääministerin palkasta, Finnairin pääjohtaja noin 420, Fortumin pääjohtaja noin 990 prosenttia pääministerin palkasta, Rautaruukin noin 570 prosenttia, Metson 550 prosenttia ja Outokummun noin 500 prosenttia pääministerin palkasta. (Eduskunnasta: Mitä järkeä tuossa on?) Nämä eivät ole valtionyhtiöitä kaikki, mutta valtio on kaikissa suurin omistaja. Lisäksi näissä yhtiöissä tämän päälle on tietysti erilaiset lisäeläkkeet ja optiot sun muut, joissa on sitten ladattu aikamoiset ansaintamahdollisuudet, kunhan kurssi taas nousee.Miten tähän on tultu, ja mitä voitaisiin tehdä? Tähän on tultu sen takia, että yritysjohtajat päättävät toinen toisistaan, toistensa palkoista (Martti Korhonen: Näin on!) ja palkkioista, ja näin sulle-mulle-systeemi pelaa, koska kaikilla on yhteinen intressi. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Ensinnäkin valtion pitää jatkaa tiukkaa linjaansa palkitsemisessa, jossa on jo luovuttu optioista, lisäeläkkeistä ja niin edelleen. (Pertti Virtanen: Tosi tiukkaa!) Toiseksi, pitää kutsua työeläkeyhtiöt saman pöydän ääreen keskustelemaan, koska ne ovat niitä suuria omistajia, joilla voidaan asiaan vaikuttaa. Ja viimeiseksi, pitää myös harkita sitä, että palkitseminen siirrettäisiin yhtiökokouksiin yhtiöiden hallituksilta.

 

TORSTAINA 8. MAALISKUUTA 2012

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Tässä aika paljon improvisaatiota on joutunut harjoittamaan, ja yritän vielä tiivistää nämä ajatukseni.Suomi on ollut aikaisemmin kohtuuden yhteiskunta myös ylimpien johtajien palkkojen ja palkitsemisen osalta, ja vasta 1990-luvulla, ehkä vielä 90-luvun loppupuolella meillä haluttiin omaksua – yritysjohtajat halusivat omaksua ja konsultit tietysti halusivat heitä siinä auttaa – tämmöisiä amerikkalaisia oppeja siitä, että johtajille peruspalkka maksetaan vaan suunnilleen työssä olemisesta, kuten yksi optioräätäli televisiossa kertoi, ja varsinaisesta työstä pitää sitten maksaa niin sanotuilla kannustimilla. Omaksuttiin oppi siitä, että ei saada hyviä johtajia ja he loikkivat yhtiöstä toiseen kauheata vauhtia, jos ei heitä sitouteta sitten näillä ylimääräisillä kannustimilla.Tämä uusi tilanne, joka syntyi 90-luvun lopulla, on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa me näemme erilaista kohtuuttomuutta ja sellaista menettelyä, jolla ei ole mitään tekemistä maltin eikä oikeudenmukaisuuden kanssa. Tämä rapauttaa suomalaisten kansalaisten oikeudentuntoa, ja kun me samaan aikaan, hallitus esimerkiksi, vaadimme kansalaisilta uhrauksia, jotta saamme maamme talouden parempaan kuntoon, niin kyllä näitä uhrauksia on aika vaikea olla vaatimassa tilanteessa, jossa saamme lähes päivittäin lukea lehdistä tai muualta mediasta, minkälaisia “kannustimia” nämä yritysjohtajat toinen toisilleen järjestävät.No, nyt sitten tullaan tähän kyseessä olevaan hallituksen esitykseen ja työeläkelaitoksiin. – Joudun menemään pönttöön jatkamaan. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)Herra puhemies! Työeläkelaitokset ovat siis suuria omistajia suomalaisissa pörssiyhtiöissä, ja kysymys kuuluu, onko meillä lainsäätäjinä ja valtiovaltana oikeus asettaa joitakin toiveita niiden käyttäytymiselle corporate governance -asioissa, palkitsemisasioissa ja joidenkin mielestä varmasti monissa muissakin asioissa. Itse olen siis sitä mieltä, että kun lainsäädännöllä viime kädessä luodaan ja ylläpidetään koko työeläkejärjestelmää ja lakisääteisesti kaikki joutuvat olemaan siinä mukana ja meillä on hyvä järjestelmä, niin meillä on myös oikeus esittää tiettyjä toiveita.

Sen haluan sanoa, että en usko, että nämä palkitsemisasiat esimerkiksi vaikuttavat työeläkevarojen tuottoon, eivät myöskään negatiivisesti. Nämä optioihmiset ja muuthan aikanaan sanoivat, että kukaan ei uskalla luopua optioista, ja varmasti nyt sanovat, että kukaan ei uskalla luopua kohtuuttomista osakepalkkiojärjestelmistä. Minä taas uskon, että me saamme hyviä johtajia, vaikka meillä ei olisi amerikkalaisia palkitsemiskäytäntöjä. Ei se johtaminen mitään rakettitiedettä ole.

Sitten jos meillä on joku suomalainen johtaja, joka sen takia ei lähde suomalaisen yhtiön johtajaksi, että Amerikassa tienaa paljon enemmän, niin en minä tiedä, onko se niin suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, jos tämmöinen henkilö, jonka kohdalla kaikkein tärkeintä elämässä on se, että rahaa tulee ja paljon, lähtee sitten Amerikkaan vuolemaan kultaa. Ehkä on hyvä, että lähtee ja tulee sitten takaisin tänne köyhään syntymämaahansa säkkikaupalla rahaa mukanaan ja toivottavasti enkelisijoittajana tai muuten laittaa ne rahat poikimaan suomalaisissa yrityksissä. Eli totta kai se voi joidenkin henkilöi-den kohdalla vaikuttaa, mutta sitä väitettä, että tätä kautta me huonontaisimme suomalaisten yritysten menestystä, kun ei saada niin hyviä ihmisiä vaativiin tehtäviin, sitä en usko.

No, ei tämä ollut yhtään vähemmän sekava kuin se ensimmäinenkään puheenvuoro. Tiivistän tämän perusajatuksen loppuun niin, että nyt kun valtio-omistaja myös omalta kohdaltaan miettii valtionyhtiöiden palkitsemisohjeita, minun mielestäni hallituksen ja vastaavien ministereiden tulisi kutsua työeläkelaitosten johtajat keskusteluun siitä, voitaisiinko jonkunnäköistä yhteistyötä ja jonkinasteista edes yhteisymmärrystä löytää siitä, että pyritään suomalaisissa pörssiyhtiöissä siihen, että kaikkein yliampuvimmista tämmöisistä vääristymistä, joita viimeisten vuosien aikana on syntynyt, päästäisiin pikkuhiljaa eroon ja voitaisiin toimia tavalla, joka nyt edes jotenkin vastaisi suomalaisen yhteiskunnan hyviä, vanhoja periaatteita ja perinteitä. Tällä tavoin minun mielestäni myös silloin edistettäisiin koko yhteiskunnan tällaista koheesiota ja myönteistä yhteenkuuluvuutta, jolla on oma merkityksensä koko yhteiskunnan kannalta.

 

TORSTAINA 8. MAALISKUUTA 2012

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Edustaja Lehti edellä sanoi, että täällä on käytetty yllättävän asiantuntevia puheenvuoroja. Siitä huolimatta ajattelin pitää oman puheenvuoroni.

Edustaja Virtanen sanoi täällä aikaisemmin, että nyt on kyse eläkeyhtiöiden varallisuudesta ja 165 miljardin euron varoista ja että tässä yhteydessä ei ole aihetta puhua eläkeyhtiöiden johtohenkilöiden palkitsemisesta ja siihen liittyvistä asioista. Olen eri mieltä. Jos puhemies sallii, niin lausun tuohon eläkeyhtiöiden johtojen palkitsemiseen ja muiden suurten yhtiöiden johtojen palkitsemiseen liittyviä muutamia ajatuksia. (Erkki Virtanen: Saatte luvan!)

Meillä on hyvä työeläkejärjestelmä, ja me kansanedustajat lainsäätäjinä pyrimme eri tavoin pitämään järjestelmää hyvässä kunnossa. Tätä kautta työeläkejärjestelmään on kertynyt valtava sijoitusvarallisuus. Onko meillä lainsäätäjinä oikeus asettaa joitakin vaatimuksia tai edes toivomuksia tuon sijoitusvarallisuuden käytön osalta? Aikaisemmin on asetettu, ainakin keskustelussa, aluepoliittisia, työllisyyspoliittisia, asuntopoliittisia toiveita.

Tällä hetkellä kansalaisten oikeudentuntoa koettelevat, ja aivan perustellusti, sulle-mulle-, hyvä veli -kerhon jäsenten toinen toisilleen antamat kohtuuttoman suuret palkat ja palkkiot, joilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Sen tasoista palkitsemista suomalaisessa yhteiskunnassa ei aikaisemmin – siis tarkoitan ennen 1990-luvun loppupuolella alkanutta nykyistä kehitystä – ollut nähty, ja silloinkin vuorineuvokset ja muut korkeat johtajat tulivat kyllä hyvin toimeen ja käyttivät kaiken aikansa ja tarmonsa johtamiensa yhtiöiden johtamiseen mahdollisimman hyvin.

Miten tämä kysymys koskee työeläkeyhtiöitä? Kun silloin tällöin viritän eri yhteyksissä keskustelua suomalaisten suuryritysten johtajien palkitsemisesta, minulle usein vastakommenttina huomautetaan, että kai nyt omistaja saa antaa johtajilleen sellaisia palkkioita ja palkitsemisia kuin itse haluaa. Totta kai saa, mutta jos me katsomme suomalaisten suuryritysten omistajia, niin keitä he oikeastaan ovat, ketkä istuvat pal-kitsemisvaliokunnissa, nimeämisvaliokunnissa, ketkä muodostavat yhtiökokouksissa läsnä olevien osakkeenomistajien osalta käytännössä enemmistön? Jos lasketaan yhteen valtio-omistaja ja keskeiset työeläkeyhtiöt, niin väitän, että lähes yhtiökokouksessa kuin yhtiökokouksessa tämä joukko muodostaa enemmistön ja yleensä myös näissä palkitsemisvaliokunnissa, hallituksen asettamissa palkitsemisvaliokunnissa, he ovat keskeisiä vaikuttajia. Eli onko meillä poliittisilla päättäjillä, valtio-omistajalla, oikeus asettaa jotain toivomuksia siitä, miten eläkeyhtiöt, joilla on valtava omaisuus ja suuri omistus suomalaisissa yhtiöissä – ja hyvä niin – tätä valtaansa käyttävät, esimerkiksi juuri näissä palkitsemisasioissa, jotka, kuten sanoin, koettelevat kansalaisten oikeudentuntoa ja hyvin perustellusti koettelevatkin? Minun mielestäni meillä on poliitikkoina, kansanedustajina ja valtiolla omistajana, yhtenä keskeisenä omistajana, ja lainsäädännön kautta työeläkejärjestelmän luojana ja ylläpitäjänä oikeus asettaa tiettyjä toiveita.

Valtio-omistaja itse on uudistamassa omia ohjeitaan palkitsemisasioiden osalta tänä keväänä, ja valtio-omistaja on tässä yhteydessä varmasti jatkamassa sitä linjaa, että optioita ei sallita, toivottavasti tiukentamassa linjaa, mitä tulee pitkän aikavälin palkitsemiseen eli näihin osakepalk-kiojärjestelmiin ja vastaaviin.

Näissä pörssiyhtiöissähän tämä palkitseminen on hyvin mielenkiintoista: jos menee hyvin ja kurssi nousee, se on johdon ansiota ja sitä pitää siitä palkita; jos menee huonosti ja kurssi laskee, niin se ei ole johdon vika vaan se johtuu tietysti suhdanteista ja markkinoista.

Nyt kun valtio-omistaja itse uudistaa omia ohjeitaan ja pyrkii niissä malttia ja kohtuutta varmasti edelleen ja vielä enemmän korostamaan, onko meillä oikeutta pyrkiä toimimaan yhteistyössä työeläkeyhtiöiden kanssa niin, että nekin olisivat mukana tässä toiminnassa, jolla pyritään karsimaan ja poistamaan kohtuuttomuuksia, jolla pyritään suomalaista yhteiskuntaa palauttamaan myös tältä osin kohtuuden yhteiskunnaksi? Minun mielestäni valtiolla on oikeus ainakin esittää toivomuksia, ja niinpä itse esitän valtioneuvostolle, ministeri Risikolle ja ministeri Hautalalle, toivomuksen, että tavalla tai toisella työeläkeyhtiöt kutsuttaisiin valtio-omistajan kanssa keskustelemaan siitä, voisivatko nämä keskeiset omistajat yhdessä tehdä joitakin linjauksia, jotka koskevat palkitsemisia suomalaisissa yhtiöissä ja joilla pyrittäisiin edistämään kohtuutta, malttia ja vahvistamaan kohtuuden yhteiskuntaa ja ihmisten tunnetta oikeudenmukaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Enpä oikein usko, että kaiken viime aikoinakin julkisuudessa olleen keskustelun jälkeen esimerkiksi Varman ja Ilmarisen toimitusjohtajat kieltäytyisivät tulemasta tällaiseen keskusteluun, missä näitä asioita yhdessä pohdittaisiin valtio-omistajan kanssa. Eli tällaista palaveria suosittelen.