KESKIVIIKKONA 4. HELMIKUUTA 2015

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitä edustaja Heikkilä on kuullut minun sanovan tai mitä edustaja Tuppuraiselle on jäänyt epäselväksi, mutta haluan tehdä täysin selväksi, että sellainen tulonsiirtounioni eurosta, jossa pohjoisemmat maat maksavat jatkuvasti eteläisemmän Euroopan tai euroalueen velkoja, ei todellakaan ole kokoomuksen kannattama asia. Me lähdemme siitä, että jokainen maa huolehtii omista veloistaan, kuten koko euron liikkeelle lähtiessä on sovittu.Kreikan osalta perusongelmana ei juuri tällä hetkellä ole niinkään lainat, vaan uuden hallituksen politiikka. Jos se lopettaa rakenteelliset uudistukset, lisää julkisia menoja, lupaa elvytystä, niin pakko kysyä: millä rahoilla tämä kaikki tehdään? Ei ainakaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla, ja tässä mielessä pallo on todellakin Kreikan uudella hallituksella.Lopuksi sanon: Lopettakaa jankutus vakuuksista. Vajaa miljardi siellä on, ja se on aivan varma, punkt och slut.

 

KESKIVIIKKONA 4. HELMIKUUTA 2015

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Haluan sanoa hyvin selvästi, että kokoomus ei hyväksy sitä, että suomalaiset veronmaksajat joutuisivat maksamaan kreikkalaisten velkoja. (Välihuutoja keskeltä ja vasemmalta) Jokaisen maan on pidettävä huolta omasta velastaan aivan kuten me täällä Suomessakin olemme historiamme saatossa tehneet. (Keskustan ryhmästä: Kokoomus ajaa kaksilla rattailla!) Täällä kiistely terminologiasta, miksikä eurojärjestelmää kutsutaan, on tämän itsestäänselvyyden rinnalla toissijaista.Kreikan ongelmat, edustaja Arhinmäki, johtuvat siitä, että Kreikka on elänyt yli varojensa. Se on syönyt enemmän kuin tienannut. Onko tämä nyt sitä solidaarisuutta, kun te tunnutte kantavan enemmän huolta kreikkalaisten tilanteesta kuin suomalaisten veronmaksajien tilanteesta? Jos uusi vasemmistopopulistien hallitus lähtee velan tielle, menojen lisäämisen tielle, kenen rahoilla he sen tekevät? Siitä ei hyvää seuraa, ei Kreikalle eikä muillekaan.

 

TIISTAINA 27. TAMMIKUUTA 2015

Ben Zyskowicz /kok: Herra puhemies! Jos puhemies sallii, kun on kyse talous- ja rahaliiton vakaudesta, niin mielelläni arvioisin muutamalla sanalla Kreikan vaalien tuloksen perusteella syntynyttä tilannetta talous- ja rahaliiton osalta.Kuten Suomessa olemme todenneet, niin onnittelemme Kreikan vaalien voittajaa, mutta on täysin mahdoton kuvitella, että me muissa euroryhmän maissa olisimme valmiita antamaan Kreikan lainoja anteeksi sen vuoksi, että Kreikassa on tullut uusi hallitus. Päinvastoin, Suomessa ja muissa euromaissa ymmärtääkseni on edellytettävä, että Kreikka pitää kiinni sitoumuksistaan ja jatkaa yhteiskuntansa uudistamista siltä pohjalta, mitä se on luvannut niin sanotulle troikalle. Osana näitä vaatimuksia, mitä Kreikalle on esitetty ja on esitettävä, on ollut juuri korruption kitkeminen, on ollut verojärjestelmän uudistaminen, on ollut verojen maksuunpanon toteuttaminen, on ollut siitä huolehtiminen, että myös suurituloisimmat ja rikkaimmat kreikkalaiset maksavat veroja. Ja haluan uskoa, että nyt uuden ja tässä mielessä poliittisesti ryvettymättömän hallituksen saaminen maahan tai tuleminen maahan johtaa edistysaskeliin tällä saralla.Siitä, herra puhemies, haluan lopuksi lausua ihmetykseni, että vasemmistoliitto ymmärtääkseni on puhumassa sen puolesta, että Kreikan lainoja tulisi leikata. Meillä on siellä esimerkiksi miljardi euroa Suomen veromaksajien rahaa lainattuna. Onko vasemmistoliitto todellakin sitä mieltä, että suomalaisten veronmaksajien asiana on antaa rahaa ja jättää rahaa kreikkalaisille, jotka itse ovat yli varojen elämällä ja syömällä enemmän kuin tienaavat tämän tilanteen luoneet?Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi: Kun edustaja Zyskowicz aloitti sillä tavalla, että jos puhemies sallii, niin katson perustelluksi tässä yhteydessä, koska asia on ajankohtainen, että tässä tämän asian yhteydessä voidaan asiasta hieman laveammin keskustella.

 

KESKIVIIKKONA 19. KESÄKUUTA 2013

Ben Zyskowicz /kok: Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Helsingin Sanomat tiistaina 26. maaliskuuta kertoi seuraavaa: “Yiannos Mylonas on raivoissaan. Kyproslainen lakimies istuu pramean hotellin aulassa Limassolissa ja selaa päivän uutisia. Hän sijoitti rahojaan hiljattain Kyproksen toiseksi suurimman pankin Laikin velkasitoumuksiin, joista tarjottiin Mylonasin mukaan houkuttelevaa seitsemän prosentin korkoa. Nyt sijoitukset ovat mennyttä, myös useilta asiakkailta, hän sanoo. Syy on pitkälti Euroopan vaurauden ja pohjoisten maiden, Mylonas tulkitsee. ‘Hallitukset Saksassa, Hollannissa ja Suomessa ovat hylänneet meidät. Eurooppa välittää vain omista intresseistään.'”
Herra puhemies! Jos muutkin kyproslaiset kuin Yiannos Mylonas ovat ymmärtäneet eurooppalaisen solidaarisuuden siten, että he omissa sijoituksissaan ottavat riskiä, ja jos asiat menevät hyvin, he saavat hienot tuotot itselleen, jos asiat menevät huonosti, niin muut eurooppalaiset veronmaksajat, kuten esimerkiksi suomalaiset veronmaksajat, sitten korvaavat sitten heidän tappionsa, niin pitää sanoa, että Yiannos Mylonas ja nämä muutkin ovat silloin ymmärtäneet asiat väärin. Tämä väärinymmärrys on valitettavan yleistä Kyproksella, Kreikassa ja monissa muissa velkakriisin kourissa olevissa maissa. Minulla on nimittäin myös tässä Iltasanomien lehtileike 23. päivä maaliskuuta, jossa hyvin isolla on kuva mielenosoittajien kyltistä, jossa kyltissä lukee: “Missä on solidaarisuus?”

Sellainen solidaarisuus, jossa nämä vaikeuksiin joutuneet maat ovat eläneet yli varojensa, kuluttaneet enemmän kuin tienaavat, antaneet pankkisektorinsa paisua yli äyräiden, ovat rikkoneet yhteisiä sopimuksia, sellainen solidaarisuus, että tämän jälkeen olisi meidän muiden maiden, jotka olemme hoitaneet asiamme, emme välttämättä hyvin, mutta kuitenkin paremmin, velvollisuus solidaarisuuden nimissä heitä auttaa ja tukea, on mielestäni väärin ymmärrettyä solidaarisuutta.

Me olemme osallistuneet tukipaketteihin, mutta emme mielestäni solidaarisuutta, vaan sen vuoksi, että pyrimme estämään tämän velkakriisin hallitsemattoman leviämisen, joka iskisi vielä nykyistä rajummin myös Suomen talouteen, työllisyyteen, suomalaisten toimeentuloon. Siis tämän vuoksi olemme osallistuneet, emme sen vuoksi, että Yiannos Mylonas ja muut riskisijoituksia tehneet pystyttäisiin meidän veronmaksajien rahoilla tai vastuilla pelastamaan.

Minun mielestäni on aivan selvää, että tästä velkakriisistä ei päästä eroon ainakaan sillä, että näissä kriisimaissa tai kriisin partaalla olevissa maissa koetaan, että eurooppalainen solidaarisuus tarkoittaa sitä, että he jatkavat ylivelkaantumista, he jatkavat nykyistä menoaan, joka on aiheuttanut nämä ongelmat, ja sitten pohjoisemman Euroopan maat tai paremmin asiansa hoitaneet Euroopan maat solidaarisuuden nimissä tulevat heidän avukseen.

Euroopan velkakriisin ratkaiseminen edellyttää minun mielestäni sitä, että nämä vaikeuksissa olevat maat tekevät itse paljon nykyistä enemmän oman tilanteensa kohentamiseksi, ja kun sanon paljon nykyistä enemmän, en niinkään tarkoita suoranaisia säästöjä ja veronkorotuksia talouden tasapainottamiseksi, vaan tarkoitan sellaisia muutoksia heidän talousjärjestelmässään ja työmarkkinajärjestelmässään, jotka muutokset parantavat näiden maiden kilpailukykyä. Tarkoitan myös sellaisia muutoksia heidän verotuksessaan, että verotus on oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa, mikä vahvistaa näiden maiden kansalaisten veromoraalia. Tarkoitan myös sitä, että säädetyt verot kerätään tehokkaasti. Ei ole paljon iloa ja apua siitä, että Kreikassa tai muissa näissä maissa säädetään lisää veroja, jos näitä veroja ei kuitenkaan makseta.

Luulen, että meidän suomalaisten kannattaisi todellakin harkita sitä, että lähettäisimme Markku Hirvosen, entisen harmaan talouden torjujan, joka nykyään toimii tämän sektorin verokonsulttina – siis ei konsultoi niin kuin muut verokonsultit, miten voitaisiin välttää verotusta, vaan ymmärtääkseni konsultoi sitä, miten voitaisiin tehostaa verotusta, veron perintää ja harmaan talouden vastaista toimintaa – mielestäni olisi tarkoituksenmukaista, että pyrkisimme todellakin lähettämään Markku Hirvosen esimerkiksi Kreikkaan auttamaan heitä oman verojärjestelmänsä ja veronperintäjärjestelmänsä tehostamisessa.

Kaiken kaikkiaan näen, että tulevaisuus tältä osin ei voi olla sellainen tulonsiirtounioni, jossa jatkuvasti osa euromaista elää yli varojen ja muut euromaat ovat sitten heidän tilannettaan paikkaamassa. Kyllä tulevaisuus edellyttää sitä, kuten hallituksen selonteossakin, että eri maat eurossa, EU:ssa noudattavat sovittuja sopimuksia, pitävät kiinni sovituista pelisäännöistä, ja tältä pohjalta toimien eurolla ja Euroopan unionilla on vahvempi ja parempi tulevaisuus.

Sanon suoraan, että jos tähän ei kyetä, jos ei kyetä siihen, että ne maat, jotka nyt Euroopan velkakriisin kurimuksessa pahiten ovat, vahvistavat omaa kilpailukykyään, omaa talouttaan, oman taloutensa tasapainoa, vaan tämä nykyinen vaikea tilanne jatkuu ja jatkuu, niin silloin koko euron tulevaisuus on kyseenalainen.

Herra puhemies! Minun mielestäni näille kaikille, näiden maiden kansalaisille ja näiden maiden päättäjille, pitäisi pyrkiä tekemään selväksi, että solidaarisuus on väärin ymmärretty, jos ajatellaan, että he voisivat jatkuvasti elää yli varojen ja täältä jatkuvasti tulisi siihen sitten tukea. Vaaditaan todellakin, kuten sanoin, näiden maiden oman talouden kuntoon saattamista. Vain se voi muodostaa vahvan pohjan ja hyvän pohjan euron hyvälle tulevaisuudelle.

 

KESKIVIIKKONA 16. TOUKOKUUTA 2012

Kyseessä on Suomen oma etu.

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Edustaja Mustajärvi käsitteli omassa puheenvuorossaan tästä kertomuksesta ilmeneviä Suomen vastuita, jotka liittyvät tällä hetkellä yhä meneillään olevaan ja jopa pahenevaan Euroopan velkakriisiin. Edustaja Mustajärvi ei kertonut sitä, miksi näitä vastuita on otettu, miksi Suomen hallitukset, edellinen ja nykyinen, miksi Suomen eduskunnat, edellinen ja nykyinen, ovat veronmaksajien puolesta ottaneet tiettyjä riskejä, jotka liittyvät Euroopan velkakriisiin ja siihen, että monet Euroopan maat, euroryhmän maat, ovat toimineet väärin, ovat velkaantuneet liikaa, ovat käyttäneet paljon enemmän varoja kuin mihin niillä olisi ollut varaa. Ehkä on hyvä tämän vuoksi tässä yhteydessä kerrata sitä, miksi näihin riskeihin on menty.Euroopan unionin tai euroryhmän sopimuksethan eivät edellytä sitä, että jos joku maa euroryhmässä hoitaa asiansa huonosti, niin muut maat ottavat vastuuta sen velvoitteista tai ottavat riskiä sen velkaantumisesta. Päinvastoin Euroopan unionin ja euroryhmän piirissä on lähdetty siitä, että jokainen maa hoitaisi sopimusten mukaan ja vastuullisesti oman taloutensa. Eli me emme ota näitä riskejä sen takia, että olisimme jollain sopimuksella sitoutuneet tällaista apua tarjoamaan ja antamaan.Toiseksi, minun mielestäni näitä riskejä ei oteta myöskään solidaarisuudesta näitä vaikeuksissa olevia maita kohtaan. Solidaarisuus on sinänsä kaunis asia, ja tänäkin päivänä Saksassa ja Ranskassa puhutaan hyvin paljon solidaarisuudesta Kreikkaa ja kreikkalaisia kohtaan. Minulla ei tietystikään ole mitään heitä vastaan, mutta en ole ollut milloinkaan päättämässä, että Suomi liittyisi sellaiseen unioniin tai sellaiseen yhteisvaluuttaan, mihin liittyisi sen kaltainen solidaarisuus, että jos joku elää yli varojensa, niin muut solidaarisesti tulevat sitten pelastamaan ja auttamaan. Eli kyse ei ole myöskään solidaarisuudesta.Mistä siis on kyse? Minun mielestäni ainoa perustelu, miksi edellinen ja nykyinen hallitus ja edellinen ja nykyinen eduskunta ja minä itse olemme olleet näitä vastuita suomalaisten veronmaksajien piikkiin ottamassa, on Suomen oma etu. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Sinisilmäisyys!) Eli olemme antaneet suoraa lainaa Kreikalle ykköspaketissa ja olemme antaneet takauksia väliaikaiselle vakausrahastolle varainhankinnassa, josta sitten edelleen on lainattu näille kriisimaille, sen takia, että olemme arvioineet, että tämä on Suomen oman edun mukaista, oman edun mukaista, sillä perusteella, että näin olemme pyrkineet patoamaan tämän velkakriisin hallitsematonta leviämistä esimerkiksi Espanjaan, Italiaan, ehkä Ranskaan sillä seurauksella, että siitä olisi seurannut ja vieläkin seuraisi sellainen talous- ja velkatsunami koko euroalueella, itse asiassa koko Euroopassa ja vähän globaalistikin, josta kärsisi erittäin suuria tappioita myös Suomen oma talous, meidän talouden kasvu, siitä seuraten meidän työllisyys, meidän valtion ja kuntien verotulot ja yleensäkin meidän elintaso. Eli olemme näitä vastuita ottaneet varjellaksemme Suomen omaa taloutta, työllisyyttä, valtion ja kuntien verotuloja ja hyvinvointipalveluja.Tällä hetkellä näyttää siltä, että kreikkalaiset äänestäjät yhtäältä haluaisivat maansa pysyvän eurossa mutta toisaalta eivät hyväksy näiden tukipakettien ehtoina olevia säästöratkaisuja. Jos kreikkalaiset äänestäjät kesäkuun ylimääräisissä vaaleissaan edelleen sanovat selvästi “ei” näille tukipakettien ehdoille, saattaa hyvinkin olla käsillä tilanne, jossa Kreikka käytännössä kieltäytyy näiden ehtojen noudattamisesta ja jossa nämä tukipakettimaat käytännössä kieltäytyvät lisätuesta, mikä silloin siinä tilanteessa voisi johtaa, tai itse asiassa johtaisi, Kreikan euroalueen ulkopuolelle. Tästä seuraisi varmasti Kreikassa taloudellinen katastrofi ja poliittinen sekasorto, mutta tietysti meitä tässä salissa kiinnostaa vielä enemmän se, mitä siitä seuraisi Suomelle ja suomalaisille veronmaksajille.

Tänä päivänä ja ihan tämän päivän lehdissäkin lasketaan näitä välittömiä tappioita, välittömiä menetyksiä, mitä Suomelle, valtiolle ja Suomen Pankille, tässä tilanteessa voisi aiheutua. Esitetyt arviot ovat olleet 400 miljoonasta eurosta ylöspäin ehkä jonnekin 3-4 miljardiin euroon saakka. Nämä ovat huikeita summia. Tappiot olisivat aivan valtavia. Mutta kun tätä keskustelua käydään, pitää kuitenkin muistaa, että suurin riski Kreikan kaatumiseen liittyy sittenkin siihen, että jos kaikista tähänastisista toimista huolimatta tämä velkakriisi hallitsemattomasti levi-äisi Espanjaan, Italiaan, Portugaliin pahentaen niiden tilannetta, niin Suomen kansantalouden kannalta kaikkein suurin tappio syntyisi siitä, että tämä velkakriisi rajusti lähtisi leviämään ja vahingoittaisi näin Suomen talouden kasvua ja sitä kautta meidän työllisyyttä.

Eli vaikka nämä välittömät menetykset ja menettämisen riskit ovat valtavia, niin vielä suurempi riski liittyisi tällaiseen erittäin rajuun taantumaan, joka tämän velkakriisin leviämisestä seuraisi. Näin ollen toivon, että tässäkin keskustelussa ja yleensä näinä päivinä, kun näistä asioista keskustellaan, pidetään tämä mielessä ja toivotaan, että se, mitä näillä tukipaketeilla on tehty eli ostettu aikaa, on toiminut sillä tavoin meidän eduksemme, että tänä päivänä Kreikan kaatuminen ei samalla tavalla johtaisi tämän, sanoisiko, taudin tarttumiseen ja hallitsemattomaan leviämiseen yli koko Euroopan.

 

KESKIVIIKKONA 14. SYYSKUUTA 2011

Miksi olemme tukemassa Kreikkaa?

Ben Zyskowicz /kok:  Arvoisa herra puhemies! Edellä puhunut edustaja Lehti on markkinatalouden kannattaja, kuten olen minäkin. Sen vuoksi on helppo yhtyä hänen ajatuksiinsa siitä, että kun Kreikan valtio on elänyt yli varojensa ja kun monet rahalaitokset ovat jatkaneet Kreikan valtion luotottamista, niin nyt syntynyt tilanne, jossa Kreikan valtion maksukyky on pitkälle mennyt ja näitä luotonantajia uhkaavat suuret luottotappiot, pitäisi ideaalimaailmassa ratkaista niin, että se on pelkästään velallisen ja velkojien päänsärky. Kuten aikaisemmin sanoin, terveessä markkinataloudessa voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. Kun pankit ovat luotottaneet Kreikkaa, saaneet siitä korkoa, joka jälkeenpäin arvioiden on ollut liian matala, niin ne ovat tehneet sitä oman taloudellisen toimintansa tarkoituksessa voittoa tehdäkseen, ja kun nyt sitten tappiot uhkaavat, niin on ihan selvää, että kaikki nämä tappiot kuuluisivat näiden velkojien maksettavaksi. Totta kai velkojat ovat kärsineet, mutta kaikki tappiot kuuluisivat niiden maksettavaksi. Eli koko soppa olkoon velallisen eli Kreikan ja velkojien välinen ongelma. Näin ideaalimaailmassa.

Miksi sitten Suomikin on mukana tekemässä tukipaketteja, ottamassa suomalaisten veronmaksajien vastuulle sellaisia vastuita, jotka itse asiassa eivät meille kuuluisi? Kuten jo aikaisemmin sanoin, se ei tapahdu solidaarisuudesta. Kreikkalaiset ovat varmasti mukavia ihmisiä, mutta puhe tässä yhteydessä solidaarisuudesta, kuten Saksassa ja Ranskassa esimerkiksi on puhuttu, on mielestäni harhaanjohtavaa. Tämä Suomen osallistuminen ei tapahdu myöskään sen vuoksi, että euron pelisäännöt sitä edellyttäisivät. Päinvastoin, kuten täällä on moneen kertaan todettu, euron pelisäännöt edellyttäisivät aivan muunlaista suhtautumista. Ainoa syy, miksi minä ja kokoomus ja hallitukset olemme olleet valmiita osallistumaan näihin tukipaketteihin, on suomalaisten oman edun ajaminen ja varjeleminen. Ajatus siis kulkee siten, että jos Kreikka tai jokin muu euromaa menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, siitä seuraisi lähinnä pankkijärjestelmän kautta sellainen yleiseurooppalainen taloudellinen kriisi, että siitä kärsisi myös Suomi, Suomen talous, Suomen työllisyys, Suomen valtio ja kuntien verotulot, viime kädessä suomalaiset ihmiset.

Tietysti voidaan sanoa, että en minä usko mihinkään tartuntavaikutukseen. Monet sanovat, että päästetään Kreikka konkurssiin ja ollaan tyytyväisiä, ei siitä meille mitään seuraa. Kreikkalaisille tietysti siitä seuraa suuria vaikeuksia. Oma valuutta devalvoituisi hyvin voimakkaasti, ehkä 50 prosentilla, ja velkojen määrät vastaavasti kasvaisivat. Kuitenkin hyvin laajasti ne, jotka asioita hyvin ymmärtävät ja ainakin minua paremmin ymmärtävät, ovat sitä mieltä, että mikäli Kreikka tai joku muu euromaa menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, siitä seuraisi sellainen tartuntavaikutus, joka ulottuisi hyvin kielteisenä myös Suomen talouteen. Tästä osoituksena on mielestäni se, mitä tapahtui Lehmanin konkurssin jälkeen. Ei suomalaisilla veronmaksajilla ollut mitään osuutta asiaan, ja kuitenkin Suomen bkt putosi seuraavana vuonna 8 prosenttia. Tästä osoituksena on itse asiassa se, mitä tänä päivänä jo nähdään. Ei Suomen talous kasvakaan tänä vuonna 3,5-4 prosenttia, se kasvaa ehkä 2,5 prosenttia. Ei työllisyys paranekaan sitä vauhtia, mitä aiemmin arvioitiin. Miksi? Mistä tämä talouden vauhdin hidastuminen tämän vuoden loppupuolella johtuu? En minä ainakaan tiedä mitään muuta syytä kuin tämän epävarmuuden, mikä Euroopassa ja globaalistikin on ollut seurauksena tästä velkakriisistä, ja Yhdysvaltojen omat velkaongelmat tähän lisänä. Vai tiedättekö te, perussuomalaiset, esimerkiksi jonkun muun syyn, miksi koko Euroopassa ja Suomessa talouskasvu on selvästi hidastunut loppuvuonna? (Perussuomalaisten ryhmästä: Joku vetää välistä!)

Mitä sitten nyt pitäisi tehdä? Henkilökohtaisesti olen pessimisti. Pidän hyvin mahdollisena, ellen todennäköisenä, että Kreikka ei selviä veloistaan. Voi olla, että maksukyvyttömyyden tila ei tule vielä tässä vaiheessa, jolloin on kyse tästä ykköspaketin seuraavan erän maksamisesta, mutta voi olla, että tilanne käy ylitsepääsemättömäksi jo esimerkiksi seuraavan vuoden aikana. Tämä on täysin mahdollista. Valitettavasti uskon, että ne, jotka tänä päivänä sanovat, että siitä ei seuraa meille mitään pahaa eikä kielteistä, paitsi että ehkä vähän menetetään niitä lainoja, mitä sinne on annettu, jos velkoja joudutaan leikkaamaan, ovat väärässä. Eli uskon, että tällainen Kreikan maksukyvyttömyys tulee heijastumaan muiden euromaiden ongelmina, korkojen nousuna, niiden maksukykyä ruvetaan epäilemään, finanssimarkkinoilla tapahtuu pankkikriisi tai -kriisejä, pankkien välinen markkina häiriintyy, sitä kautta yritysten rahoitusmahdollisuudet häiriintyvät, sitä kautta reaalitalous kärsii.

Mutta kun olen pessimisti ja kun uskon, että Kreikka ennemmin tai myöhemmin joutuu tilanteeseen, jossa sen velkoja joudutaan nykyistä selvemmin järjestämään ja velkojen pääomia leikkaamaan, niin on selvää, että minun mielestäni se aika, mikä nyt ostetaan näillä tukiratkaisuilla, pitää käyttää ennen kaikkea siihen, että pystytään etukäteen mahdollisimman hyvin rajaamaan sitä reaalitalouden ongelmaa, sitä pankkikriisiä ja siitä seuraavia ongelmia, mikä tästä Kreikan maksukyvyttömyydestä seuraa. Eli kyse on eurooppalaisten pankkien, muun muassa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien, vahvistamisesta kestämään paremmin niitä luottotappioita. Kyse on myös niiden maiden, jotka ovat vaikeuksissa, kuten Italian ja Espanjan, talouden vahvistamisesta ja niiden velkaantumisvauhdin hidastamisesta, jotta nekin olisivat vahvempia kestämään syntynyttä turbulenssia. (Juha Väätäinen: Se on mahdottomuus!) Tämä on mielestäni ainoa järkevä tapa varautua siihen eli se, että pyritään minimoimaan etukäteen niitä ongelmia, mitä liittyy mahdolliseen ja todennäköiseen Kreikan maksukyvyttömyyteen. En usko, että tilanne tulee niin vaikeaksi kuin Lehmanin konkurssin jälkeen, koska se tuli eräällä tavoin puun takaa, kun taas tällä hetkellä taloudelliset toimijat ja poliittiset toimijat globaalisti ovat varautuneet ja varautuvat siihen, että Kreikan käy hyvin huonosti.

Summa summarum, herra puheenjohtaja, haluan vaan sanoa sen, että ne, jotka sanovat, että nykytilanteeseen on hyvin helppoja ratkaisuja – erotetaan Kreikka eurosta, niin ongelma katoaa saman tien, tai jotain vastaavia helppoja ratkaisuja, ei anneta lisää tukipaketteja, ei anneta tukea, koska se kaikki menee Kankkulan kaivoon ja siitä ei seuraa mitään kielteistä Suomelle ja suomalaisille – ne, jotka väittävät, että tämmöisiä hyvin helppoja ratkaisuja on olemassa, ovat mielestäni valitettavasti väärässä.